Kolme näkökulmaa tekoälyn lähitulevaisuudesta, osa 1

Mitä johtavat tekoäly-yritykset ja -tutkijat ajattelevat tekoälyn lähitulevaisuudesta ja sen riskeistä?

Viime vuosien tekoälyn kehitystahti on ollut huimaa. EU on laittanut hihat heilumaan uusien teknologioiden kanssa, ja nykyisten tekoälymallien sääntelyssä riittää työtä. 

Kehityksen ytimessä olevat tahot kuitenkin uskovat kehityksen jatkuvan. Tulevan kehityksen skenaariot helposti unohtuvat kun mietimme tekoälyn sovelluskohteita ja kykyjä, sekä keinoja hallita niiden riskejä lainsäädännöllä. Millaisiin tulevaisuuskuviin meidän sitten tulisi valmistautua?

Sam Altman, johtavan tekoäly-yritys OpenAI:n toimitusjohtaja arvioi joulukuussa 2024: “Olemme nyt vakuuttuneita siitä, että tiedämme kuinka rakentaa AGI (yleistekoäly) sellaisena kuin olemme sen perinteisesti ymmärtäneet. Uskomme, että vuonna 2025 saatamme nähdä ensimmäisten tekoälyagenttien 'liittyvän osaksi työvoimaa’ ja muuttavan merkittävästi yritysten tuotantoa.”

Anthropicin toimitusjohtaja Dario Amodei arvioi että laajalti ihmisten kyvyt ylittävät tekoälymallit ovat tulossa lähivuosina: “Monet ovat skeptisiä siitä kuinka nopeasti voimakas tekoäly tullaan rakentamaan, ja jotkut ovat skeptisiä sen suhteen tullaanko sellaista rakentamaan lainkaan. Arvioin, että voimakkaat tekoälyt saapuvat jo vuonna 2026, vaikka on myös skenaarioita, joissa aikataulu venyy paljon pidemmäksi.”

Amodei jatkaa: “Sen lisäksi, että se on pelkkä 'älykäs keskustelukumppani', sillä on käytössään kaikki samat 'rajapinnat' kuin virtuaalisesti työskentelevällä ihmisellä, kuten teksti, ääni, video, hiiren ja näppäimistön hallinta, sekä pääsy Internetiin. Se kykenee kaikkiin toimiin, viestintään, ja etäoperaatioihin, joita tämä rajapinta mahdollistaa, mukaan lukien toimiminen Internetissä, ohjeiden antaminen ihmisille tai niiden vastaanottaminen, materiaalien tilaaminen, kokeiden ohjaaminen, videoiden katsominen ja luominen, ja niin edelleen. Se tekee kaikkia näitä tehtäviä taidolla, joka ylittää jälleen kerran kyvykkäimpienkin ihmisten osaamisen.”

Helmikuun 2025 AI Action Summitissa Pariisissa Dario Amodei korostaa voimakkaiden tekoälymallien tuomia yhteiskunnallisia muutoksia ja hoputtaa päättäjiä valmiusasioissa: “Aika käy vähiin, ja meidän on vauhditettava toimiamme jotta voimme vastata tekoälyn kiihtyvään kehitykseen. Mahdollisesti jo vuosina 2026 tai 2027 (ja lähes varmasti viimeistään vuonna 2030) tekoälyjärjestelmien kyvykkyydet on parasta mieltää maailmannäyttämölle ilmestyvänä uutena valtiona, joka on täynnä äärimmäisen älykkäitä yksilöitä – 'nerojen kansakuntana datakeskuksessa' – joka tuo mukanaan valtavat taloudelliset, yhteiskunnalliset ja turvallisuusvaikutukset. Tähän liittyy mahdollisesti suurempia taloudellisia, tieteellisiä ja humanitaarisia mahdollisuuksia kuin mihinkään aiempaan teknologiaan ihmiskunnan historiassa – mutta myös vakavia riskejä, joita tulee hallita."

Vaikka johtavilla tekoälyfirmoilla onkin paras näkyvyys tekoälyn kehityskulkuun, heillä on myös merkittävää taloudellista painetta mennä markkinointipuheen puolelle. Kuitenkin myös moni itsenäinen tutkija nostaa esiin samankaltaisia huolia. Tekoälyn keskeisimpiin uranuurtajiin lukeutuva Stuart Russell sekä tietojenkäsittelytieteen Nobel-palkintoa vastaavan Turingin palkinnon voittanut Yoshua Bengio soittavat hälytyskelloja sekä lyhyen aikavälin että pitkän aikavälin tekoälyuhista. On kuitenkin huomattavaa, että heidän kollegansa, myös Turing-palkinnon voittanut Metan johtava tekoälytutkija Yann LeCun ei ole kollegojensa kanssa samaa mieltä [1].

2024 neuroverkkojen oppi-isänä tunnettu Geoffrey Hinton käytti Nobel-palkintopuheensa varoitukseen: “Tekoälyn vauhdikas kehitystahti tuo mukanaan monia lyhyen aikavälin riskejä. Se on jo luonut kahtiajakavia kaikukammioita jotka jakavat ihmisille heitä tuohduttavaa sisältöä. Sitä hyödynnetään autöritääristen valtioiden toimesta ihmisten massavalvontaan, sekä kyberrikollisten toimesta tiedonkalasteluun. Lähitulevaisuussa tekoälyä voidaan käyttää kamalien uusien virusten kehittämiseen, sekä hirvittäviin tappaviin aseisiin jotka voivat itsenäisesti päättää keitä tappaa tai rampauttaa. Kaikki nämä lyhyen aikavälin riskit vaativat kiireistä ja vahvaa huomiota hallituksilta sekä kansainvälisiltä organisaatioilta.

On olemassa myös pidemmän aikavälin eksistentiaalinen uhka joka syntyy siitä että luomme digitaalisia olioita jotka ovat meitä älykkäämpiä. Meillä ei ole hajuakaan siitä kuinka voisimme pitää ohjat käsissämme. Mutta nyt meillä on näyttöä siitä että jos lyhyen aikavälin rahallisten voittojen motivoimat yritykset luovat ne, meidän turvallisuutemme ei tule olemaan korkein prioriteetti.”

Mikäli näiden asiantuntijoiden ennusteet toteutuvat, ovatko Suomen, Euroopan, ja Naton valmiudet vastata kehittyneiden tekoälyjärjestelmien tuomiin muutoksiin riittävät? Valtaosa nykyisestä tekoälyn hallintaan kohdistuvasta työstä keskittyy matalan kyvykkyystason tekoälyn tuottamiin ongelmiin, kuten disinformaatioon sekä tekoälyn tekemään syrjintään. Tekoälymallien kykyjen kehittyessä myös riskien profiili muuttuu, minkä vuoksi on tärkeää pystyä vastaamaan kehittyneiden tekoälymallien tuomiin yhteiskunnallisiin muutoksiin sekä kansallisen turvallisuuden uhkiin.

Seuraavissa kirjoitussarjan osissa katsomme ennusteita kahdesta muusta näkökulmasta: koostetuista ennusteista ja kyselyistä, sekä erilaisista yrityksistä mallintaa ja mitata tekoälyn kykyjen kehitystä.

[1] Yann LeCun toisaalta on myös sanonut että “Ihmisen tasoiseen tekoälyyn on vielä usean vuoden ellei jopa vuosikymmenen matka,” sekä “Tekoälyjärjestelmät saavuttavat tai ohittavat ihmisten älylliset kyvykkyydet [...] luultavasti seuraavan vuosikymmenen tai parin aikana.” Konservatiivisetkin asiantuntija-arviot tukevat ennakoivan sääntelyn tarpeellisuutta.